Miten ei-suorittava, moniaistinen tekeminen voi tukea neurologisia haasteita arjessa?
Neurologiset sairaudet ja aivovammat voivat vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn monitasoisesti. Ne heijastuvat motorisiin taitoihin, autonomisen hermoston säätelyyn, tunnesäätelyyn, tarkkaavuuteen sekä kehon kokemiseen ja minäkuvaan. Väsymys, kuormitusherkkyys ja ylivireys tekevät monista perinteisistä harjoitteista vaikeasti toteutettavia tai jopa mahdottomia arjen tasolla.
Hoiva- ja kuntoutusympäristöissä tämä saattaa näkyä siten, että osa asukkaista tai asiakkaista voi jäädä viriketoiminnan ulkopuolelle. Tehtävät voivat tuntua liian vaativilta, ohjeistus kuormittavalta tai osallistuminen edellyttää toimintakykyä, jota ei kyseisellä hetkellä ole käytettävissä. Samanaikaisesti tiedetään, että passiivisuus ja vähäinen osallisuus voivat pitkällä aikavälillä lisätä kuormitusta, levottomuutta ja vetäytymistä.
Tässä kontekstissa nousee esiin tarve toimintamalleille, jotka eivät perustu suorituskykyyn, tekniseen osaamiseen tai pitkäkestoiseen keskittymiseen, mutta jotka voivat silti tukea hermoston säätelyä ja koettua hyvinvointia. Ei-suorittava, moniaistinen tekeminen vastaa juuri tähän tarpeeseen.
Moniaistinen tekeminen ja hermoston aktivaatio
Kuvallinen ja luova työskentely aktivoi aivoja laaja-alaisesti: toiminnassa osallistuvat yhtä aikaa sensorimotoriset alueet, tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen verkostot, limbinen järjestelmä sekä palkitsemisjärjestelmä. Luovan toiminnan vaikutuksia aivojen rakenteeseen ja hermoverkkojen toiminnallisiin yhteyksiin on kuvattu muun muassa visuaalista taidetta ja muita taidelähtöisiä menetelmiä tarkastelevissa katsauksissa.
Neurologisten sairauksien yhteydessä tämä monikanavainen aktivaatio on keskeinen tekijä. Kun hermoston kuormituksensietokyky on heikentynyt, yksikanavaiset tai kognitiivisesti vaativat tehtävät voivat lisätä uupumusta ja vetäytymistä. Sen sijaan toiminta, joka tarjoaa useita samanaikaisia mutta maltillisia aistiärsykkeitä ilman suoritusvaatimuksia, voi stimuloida hermoverkkoja hallitusti ja tukea kokemusta turvallisesta osallisuudesta.
Taidelähtöistä toimintaa koskevissa katsauksissa on raportoitu myös neuroplastisuuteen viittaavia löydöksiä, kuten hermoverkkojen toiminnallisen yhteistoiminnan muutoksia ja tunteiden säätelyyn liittyvien verkostojen vahvistumista. Näiden löydösten kliininen merkitys vaihtelee tutkimusasetelmien ja kohderyhmien mukaan, mutta ne tarjoavat mekanismitason perustelun sille, miksi luova ja moniaistinen toiminta voi tukea toimintakykyä myös neurologisen vaurion jälkeen.
Hengitys autonomisen hermoston säätelyn tukena
Hengityksen vaikutuksista autonomiseen hermostoon on vahva ja vakiintunut tutkimusnäyttö. Hidas, rauhallinen hengitys ja suhteellisesti pidempi uloshengitys on yhdistetty parasympaattisen hermoston aktivoitumiseen, sykevaihtelun muutoksiin, stressireaktioiden vaimenemiseen ja koettuun rauhoittumiseen. Systemaattiset katsaukset viittaavat siihen, että hengitysinterventiot voivat lisätä hermoston joustavuutta ja tukea tunnesäätelyä erityisesti silloin, kun hengitystiheys on selvästi normaalia hitaampi.
Neurologisissa sairauksissa autonomisen hermoston epätasapaino on yleistä: esimerkiksi aivovammoihin liittyy usein ärsykeherkkyyttä ja vireystilan säätelyn vaikeuksia, Parkinsonin tautiin autonomisia toimintahäiriöitä ja aivohalvauksen jälkeen haasteita kehon ja vireyden hallinnassa. Näissä tilanteissa hengitykseen perustuvat, matalakynnyksiset interventiot voivat tarjota fysiologisesti perustellun keinon tukea hermoston tasapainoa.
Hengityksen keskeinen etu hoiva- ja kuntoutuskontekstissa on sen saavutettavuus: se ei vaadi hienomotorista suorituskykyä, erityisiä välineitä tai pitkäkestoista keskittymistä, ja sitä voidaan soveltaa joustavasti yksilöllisen oirekuvan mukaan.
Hengitys osana moniaistista säätelyä, ei pakottavana rakenteena
Hengityksen ja luovan tekemisen yhteisvaikutusta voidaan tarkastella toiminnallisena säätelyprosessina, jossa hengitys toimii yhtenä mahdollisena ankkurina hermoston rauhoittumiselle. Neurologisessa kontekstissa hengityksen rooli ei kuitenkaan ole vakio, eikä sen yhdistäminen liikkeeseen ole aina tarkoituksenmukaista tai mahdollista.
Pitkäkestoisessa työskentelyssä, vaihtelevan vireystilan ja neurologisen kuormituksen yhteydessä hengityksen jatkuva seuraaminen tai sen systemaattinen yhdistäminen liikkeeseen voi itsessään muodostua kuormittavaksi. Tällöin säätelyä voidaan tukea muilla elementeillä, kuten:
visuaalisella toistolla ja väripinnoilla
materiaalien tuntumalla ja kinesteettisellä palautteella
selkeällä rakenteella ja ennakoitavuudella
osallistujan omaan tahtiin etenemisellä
äänimaisemalla (esim. rauhallinen musiikki, meditaatio tai neutraali taustaääni) silloin, kun se tukee osallistujan vireystilaa eikä lisää kuormitusta
Keskeistä on, että hengitys, liike ja aistimellinen tekeminen eivät muodosta yhtä kiinteää ja kaikille samanlaista rakennetta, vaan säätelykeinojen painotus elää tilanteen, osallistujien toimintakyvyn, vireystilan ja työskentelyn keston mukaan.
Ei-suorittavuus ja saavutettavuus hoiva- ja kuntoutusyksiköissä
Neurologisiin sairauksiin liittyy usein toispuolihalvausta, vapinaa, lihasheikkoutta, tarkkaavuuden ja muistin vaikeuksia, kielellisiä rajoitteita sekä nopeaa uupumista. Näiden tekijöiden vuoksi monet hyvinvointia tukevat toiminnot jäävät käytännössä toteutumatta, vaikka tarve niille olisi suuri.
Ei-suorittava, moniaistinen tekeminen vastaa tähän usealla tasolla:
se ei edellytä hienomotoriikkaa, vaan mahdollistaa suurpiirteiset ja yksinkertaiset liikkeet
se ei perustu monivaiheisiin ohjeisiin, vaan selkeään ja toistuvaan rakenteeseen
se ei vaadi kielellistä ilmaisua, mikä tekee siitä saavutettavaa myös afasiaa kokeville
se ei sisällä arviointia tai oikean ja väärän lopputuloksen vaatimusta, mikä vähentää hermoston uhkajärjestelmän aktivoitumista
Tutkimusten perusteella neurologiset potilaat hyötyvät erityisesti toiminnoista, joissa suorituspaine on minimoitu ja osallistuminen on mahdollista omien voimavarojen puitteissa. Hoivayksikön näkökulmasta tämä tarkoittaa toimintaa, joka on toteutettavissa turvallisesti, vähäisin välinein ja ilman kohtuutonta kuormitusta ohjaajille.
Turvallinen soveltaminen ja rajaukset
Vaikka hengityksen ja luovan tekemisen yhdistämistä tukee kasvava tutkimusnäyttö, soveltaminen edellyttää yksilöllistä harkintaa ja tilanneherkkää ohjausta. Merkittävät hengityselimistön rajoitteet voivat edellyttää hengitykseen liittyvien ohjeiden keventämistä. Traumahistoria voi vaikuttaa siihen, miten hengitykseen keskittyminen koetaan, jolloin hengitys pidetään hienovaraisena osana kokonaisuutta tai se jätetään kokonaan taustalle.
Neurologinen uupumus puolestaan edellyttää lyhyitä, tauotettuja työskentelyjaksoja ja mahdollisuutta vetäytyä hetkeksi ilman selittelyä. Menetelmä ei korvaa lääkinnällistä hoitoa tai kuntoutusta, vaan toimii täydentävänä, matalan kynnyksen toimintamallina vireystilan säätelyyn ja arjen kuormituksen hallintaan.
Yhteenveto: miksi ei-suorittava, moniaistinen tekeminen on neurologisesti perusteltua?
Neurologisten sairauksien ja aivovammojen yhteydessä keskeinen haaste ei ole yksittäinen oire, vaan hermoston kokonaiskuormitus ja säätelyn hauraus. Ei-suorittava, moniaistinen tekeminen tarjoaa lähestymistavan, joka ei vaadi toimintakykyä, vaan mukautuu hermoston tämänhetkiseen kapasiteettiin.
Tutkimus tukee seuraavia johtopäätöksiä:
moniaistinen ja luova toiminta voi aktivoida aivoja laaja-alaisesti ilman yksittäisen järjestelmän ylikuormittumista
rauhallinen hengitys voi tukea autonomisen hermoston säätelyä osana laajempaa kokonaisuutta
ei-suorittava tekeminen vähentää uhkajärjestelmän aktivoitumista ja lisää osallisuutta
kuvallinen ja kehollinen ilmaisu tarjoaa ei-kielellisen väylän kokemusten käsittelyyn silloin, kun sanat eivät ole helposti käytettävissä
Kyse ei ole yksittäisestä tekniikasta, vaan tavasta kohdata hermosto tilanteessa, jossa sen kapasiteetti on rajallinen.
Rauhoitu väreillä™ -luovan palautumisen menetelmä tässä kontekstissa
Kehittämäni Rauhoitu väreillä™ -luovan palautumisen menetelmä asettuu luontevasti edellä kuvattuun viitekehykseen. Se ei perustu yhteen tekniikkaan tai ennalta määrättyyn, kaikille samanlaiseen rakenteeseen, vaan joustavaan, periaatepohjaiseen työskentelyyn, jossa hermoston säätely ja saavutettavuus ovat keskiössä.
Menetelmän keskeisiä periaatteita ovat:
moniaistinen tekeminen, jossa hengitys on yksi mahdollinen säätelyelementti
osallistujan omaan tahtiin eteneminen ja kuormituksen jatkuva havainnointi
visuaaliset, kinesteettiset ja tuntoaistiin perustuvat ankkurit
ei-suorittava ja arvioinnista vapaa rakenne
ohjaajan tilanneherkkä soveltaminen työskentelyn aikana
Rauhoitu väreillä™ ei edellytä taiteellista osaamista, kielellistä ilmaisua tai hyvää toimintakykyä. Se ei lupaa parantumista, vaan tarjoaa tutkittuihin säätelymekanismeihin nojaavan, matalakynnyksisen tavan tukea vireystilan säätelyä, osallisuutta ja koettua hyvinvointia neurologisten haasteiden keskellä.
Juuri tästä syystä ei-suorittava, moniaistinen tekeminen, ja erityisesti Rauhoitu väreillä™-menetelmä, muodostaa perustellun, turvallisen ja joustavasti sovellettavan lisän neurologista arkea ja kuntoutusta tukevien käytäntöjen kokonaisuuteen.
Tutkimusnäyttö pähkinänkuoressa
Tässä kirjoituksessa kuvattu lähestymistapa nojaa useisiin tutkimuslinjoihin, joita on viime vuosina tarkasteltu sekä katsausartikkeleissa että kokeellisissa tutkimuksissa:
Luova ja taidelähtöinen toiminta neurologiassa: Neurokuvantamistutkimuksissa on havaittu, että visuaaliset ja luovat menetelmät aktivoivat samanaikaisesti useita hermoverkkoja (sensorimotoriset alueet, tunnesäätely, palkitsemisjärjestelmä) ja voivat tukea neuroplastisia prosesseja myös neurologisen vaurion jälkeen.
Moniaistinen kuntoutus ja osallisuus: Moniaistisiin ärsykkeisiin perustuvat lähestymistavat on liitetty parempaan tarkkaavuuden säätelyyn, kehonkuvan hahmottamiseen ja arjen toimintakyvyn tukemiseen esimerkiksi aivoverenkiertohäiriöiden ja etenevien neurologisten sairauksien yhteydessä.
Hengitys ja autonomisen hermoston säätely: Hitaaseen, rauhalliseen hengitykseen perustuvat interventiot on yhdistetty parasympaattisen aktivaation vahvistumiseen, sykevaihtelun muutoksiin ja koetun stressin lieventymiseen sekä kliinisissä että ei-kliinisissä ryhmissä.
Ei-suorittavat, matalan kynnyksen menetelmät: Toiminnot, joissa painopiste on turvallisuudessa, osallisuudessa ja suorituspaineen vähentämisessä, näyttävät tukevan erityisesti niitä asiakkaita, joilla uupumus, kognitiiviset oireet tai kielelliset rajoitteet vaikeuttavat perinteisiin harjoitteisiin osallistumista.
Rauhoitu väreillä™ -luovan palautumisen menetelmä rakentuu näiden tutkimuslinjojen yhteiseen ytimeen: moniaistiseen, ei-suorittavaan tekemiseen, hengityksen ja hermoston säätelyn yhteyden hyödyntämiseen sekä saavutettavaan, tilanneherkkään ohjaamiseen. Menetelmä ei korvaa lääketieteellistä hoitoa tai kuntoutusta, vaan toimii niitä täydentävänä, matalan kynnyksen tukena neurologisen arjen kuormituksen säätelyssä.
Haluatko arvioida, voisiko menetelmä sopia teidän yksikköön?
Jos haluat perehtyä tarkemmin menetelmän taustaan, voit lukea lisää sen tutkimusperustasta täällä:
Rauhoitu väreillä™ – tutkimusperusta
Mikäli herää kysymyksiä menetelmän soveltuvuudesta juuri teidän yksikköön, esimerkiksi osallistujien toimintakyvyn vaihtelun, kuormitusherkkyyden tai työpajan keston näkökulmasta, vastaan niihin mielelläni.
Voit olla yhteydessä matalalla kynnyksellä ja kuvata lyhyesti yksikön tilannetta. Tarkoituksena ei ole tarjota yhtä valmista mallia, vaan pohtia, millainen toteutus olisi turvallinen, realistinen ja tarkoituksenmukainen juuri teidän toimintaympäristössä.
👉 Ota yhteyttä / kysy lisää menetelmästä: variketun@gmail.com